7.11.2015

Tänään

Keli on tänään harmaa ja märkä. Aivan kuin aamu olisi jossain vaiheessa yrittänyt sarastaa, pääsemättä kuitenkaan pilvimassan läpi. Sisällä on niin hämärää, että valoja täytyy pitää koko ajan päällä. Tänään on kuitenkin ihan mukava päivä. Pitkästä, pitkästä aikaa sellainen, että saa jähmettyä mössöttämään eikä tarvitse tehdä mitään eikä mennä minnekään. Tuijottaa halutessaan yhteen pisteeseen ja kuunnella sumusäätä. Koirakin ottaa makoilun kannalta, kun vietti koko eilisen päivän pentukaverin kanssa leikkien. Päässä poukkoilee sekalaisia ajatuksia, joista muutaman puen sanoiksi teillekin.

Huomenna menoa on tiedossa, kun huristellaan kahvittelemaan isää, ukkia ja maisteriksi valmistunutta ystävää. Niin mukavaa, että voi käydä vielä kyläilemässä yli yhdeksänkymppisen ukin luona, jota on siunattu teräskunnolla: ukki ajelee autolla, marjastaa, lenkkeilee ja touhuaa kuin kuka tahansa eläkeläinen. Ukki on äidin puolen suvun kokoava linkki - ukkilaa voisikin vaatimattomasti kutsua koko suvun tukikohdaksi. Vieläkö teillä muilla on ukkeja ja mummoja ilonanne? Me olemme joutuneet hyvästelemään jo toisen ukin ja molemmat mummot, mutta saaneet ukkien kautta kaksi extramummoa elämäämme, jotka vielä porskuttavat tomerasti.

Tällä viikolla olen tehnyt monena päivänä hommia minuuttiaikataululla. Käynyt ensin normitöissä, tullut kotiin, ruokkinut itseni, huomioinut koiran ja levännyt sen jälkeen puolistuntisen. Sitten jatkanut grafiikkapakkaamisilla ja designjoulumyyjäisvalmisteluilla. Mies on keittänyt jossain välissä alkuillan kahvit, jotka ovat katkaisseet aherrusta hetkiseksi. Näihin päälle normaalit kotityöt ja kauppareissut. Laiska töitään luettelee, mutta tunnollinen mieli haluaa saada hommat kunnolla ja ajallaan valmiiksi. Näkyvät työn jäljet eivät kuitenkaan ole koko totuus päivien työmäärästä, siitä olen saanut nyt pienen ahaa-elämyksen.

Viikolla törmäsin artikkeliin metatyöstä, joka oli mielestäni osuva. Luetutin sen myös miehellä, joka kyllä tekee kotitöitä kun ne hänelle osoittaa. Artikkeli auttoi selittämään, että jo se on näkymätöntä kotityötä, että ylipäätään huomaa, mitä pitää tehdä, miettiä milloin sen tekee, kuka sen tekee ja miten sen tekee. Että on ihan luonnollista tuskastua siitä, jos tiskikoneen tyhjentämisesta pitää vinkata toiselle. Miten teillä muilla riittää ajatustyötä? 

Itse tunnistan tuon näkymättömän työn määrän selkeästi. Minulla on koko ajan automaattinen tutka päällä, joka arvioi, mitä milloinkin ja missäkin pitäisi tehdä. Onko kaikki hoidettu, otettu mukaan ja suunniteltu. Ennakoitu, arvioitu, kehitelty ja toteutettu. Mitä pitäisi hankkia, valmistella, huomioida ja huomata... Niin kotona, oikeissa töissä kuin grafiikkahommissakin. Lista muistettavista asioista pyörii päivästä toiseen päässä ja välillä olenkin ihmetellyt, miksi jokin pieni, harmiton juttu tuntuukin olevan itselle liikaa. Että keskustelu vaikkapa vakuutusasioiden päivittämisestä tuntuu ylivoimaiselta. No juuri siksi, että aivokapasiteetti on jo ihan täynnä kaikkea muuta. Tuon artikkelin lukemisen jälkeen olen nyt konkreettisemmin ymmärtänyt, mikä kaikki aivoja kuormittaa. Ajatustyö on oikeaa työtä. Ja jostain geenivirheestä johtuen me naiset teemme sitä järkyttävästi enemmän. :D Mutta se siitä, halusin vain mainita teillekin näistä ajatuksistani.

Sisustusaiheista tuumailua sen verran, että meillä lisääntyi kotikasvillisuus yhdellä huonekuusella vajaa kuukausi sitten. Ihan Ikeasta löysin, ja viime viikonloppuna Granitista osui silmään minipuulle passaava musta paperipussi. Kuusi on saanut olla kunniapaikalla kodin näkyvimmän lipaston päällä. Postauksen kuvat on otettu keittiöstä meidän makuuhuoneeseemme päin ja tuo onkin ollut nykyisin kodin lempinäkymäni. DIY-sängynpäätyyn olen edelleen tosi tyytyväinen ja nuo valkoiseksi maalatut Hektarit ovat olleet loistavat päätyvalaisimet. Viime aikoina olen huolehtinut (huomaatteko, ajatustyötä tässäkin!) kotona kaikkia mahdollisia valaisimia päälle päivittäin. Tunnelma on paljon kotoisampi, kun päällä ei ole pelkkää yhtä yleisvaloa.

Vaan nyt mössöttämään! Tänään lupaan ajatella mahdollisimman vähän!


14 kommenttia:

  1. Namski mitä kuvia :) ja huonekuusi on aina ihan pop <3 meilläkin kuusi muutti mustaan pussukkaan viime blogikuvien jälkeen ja kuinka tykkään :)

    Itse en ole nähnyt ollenkaan isovanhempiani, joka on aina ollut iso harmi minulle.

    Kaunista viikonlopun jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti muistan kastella tuota huonekuusta tarpeeksi! Peukut pystyyn! :D

      Poista
  2. Harmikseni olen menettänyt kaikki isovanhempani :( Siksi mielessä onkin haikeus, kun tiedän, että hautausmaakeikkaa pukkaa huomennakin. Tosin ajattelen, että he kulkevat lähelläni aina <3 Sit varten ei tarvitse haudalla käydä.

    Nauratti tuo sinun ajatusten määrä, läpivalaisu omaan päähäni. Siksi tuntuukin käsittämättömältä, että miehillä ei tosiaankaan ole noin paljon ajatuksia ja suunnitelmia, vaan miehenikin voi vastata kysymykseeni, että mitä ajattelet... "En mitään! " Geenivirhe sekin, hah :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pystyn yhtymään tuohon haikeuteen. Mitä kaikkea sitä haluaisikaan kertoa, kysyä ja tehdä, jos edesmenneet isovanhemmat olisivat vielä elossa! <3 Sanopa muuta, välillä tosiaankin on käsittämätöntä miten eri kaliiberilla miesten ja naisten ajatusmaailma toimii! :D

      Poista
  3. Olen jo sitä ikäpolvea, että kaikki isovanhemmat ovat poissa, samoin omat vanhempani ja myös appivanhemmat. Äitini ja isäni olisivat päälle kahdeksankymppisiä jos eläisivät, joten paljon nuorempia kuin sinun ukkisi, mutta heidän aikansa päättyi paljon aikaisemmin. Haikea on tunnelma aina tällaisina päivinä kuin huominen.

    Kauniita kuvia kauniista kodistasi olet laittanut postaukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on sentään muistoja jäljellä edesmenneistä lähimmäisistä jäljellä, niin voi vaalia niitä tällaisina ajankohtina. <3

      Poista
  4. Voi miten ihana ja tunnelmalliset kuvat <3 Itsekin ajattelin tänä vuonna tuollaisen huonekuusen ostaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna! <3 Huonekuuset ovat kyllä kivoja, itse tykkään niistä tosi paljon! :)

      Poista
  5. Kirjoituksesi sai pohtimaan ja artikkeli metatyöstä myös. Juuri niinhän se menee, vaikka mies käy kaupassa, niin jonkunhan on ensin täytynyt kirjoittaa kauppalappu jota on edeltänyt pohdinta seuraavien päivien ruuista jota on edeltänyt tutkimusmatka komeroihin jota on edeltänyt jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan loistava konkretisointi! Juuri noin se todellakin menee! :D

      Poista
  6. Voih, sinulla taitaa tosiaan olla oikea teräsukki♥ Minulla ei ole enää elossa mummoja tai pappoja:(

    Tunnistan niiiin itsessäni tuon ajatustyön tekemisen! Pää on täynnä asioita, niin töissä kuin myös kotona!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teräsukki nimenomaan, kunpa saisi itsekin elää suht terveen ja pitkän elämän. <3 Meidän ammatti taitaa kaiken muun naismaisen ajattelutavan lisäksi lisätä mentaalityön määrää. Haikeudelle muistelen vaikkapa kesätöitä leipomossa, kun sai suorittavan työn ohessa tehdä jo kotimaailman ajatustöitä valmiiksi! :D

      Poista
  7. Upeita kuvia!

    Ja kyllä, täälläkin yksi jatkuvasti ajatustyötä tekevä... Tuntuu, että illalla sänkyyn mennessäkin päässä pyörivät vain ajatukset siitä, mitä on mahdollisesti jäänyt tänään tekemättä, mitä pitää huomenna tehdä yms. Ja tuo Syhinän kommentti oli NIIN osuva: meillä mies vihaa ruokakaupassa käymistä ja silloin harvoin kun siellä käy, niin se kuitenkin vaatii minulta tulevan viikon ruokalistan suunnittelemisen ja kauppalistan kirjoittamisen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Syhi konkretisoi jutun juonen tosi hyvin! :D Minä olen yrittänyt puuttua juurikin tuohon illalla pyörivään ajatusmäärään ja kirjoittanut ajatelmia tarvittaessa paperille, jotta ne voi yöksi unohtaa. Yritän myös illalla tehdä ja laittaa valmiiksi seuraavan päivän juttuja mahdollisimman pitkälle, että niitä ei tarvitsisi enää aamupöpperössä ajatella. :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...