3.8.2014

Mistä löydät sä ystävän?


Aikuisiällä ystävyyssuhteita ei ole helppo luoda. Ei ainakaan minulle, tällaiselle korpipitäjän tytölle joka ei taitoja sosiaalisten suhteiden luomiseen ole pienempänä tarvinnut - kavereita kun on oltu taaperoikäisestä saakka sen pikkuporukan kanssa, joka lähiympäristöstä on löytynyt.  Kun on aina ollut samojen ihmisen ympäröimänä, ei mitään uutta ole tarvinnut rakentaa.

Oikeastaan ensimmäisen kerran olen opetellut uusiin ihmissuhteisiin sukeltamista vasta yliopisto-opintojen alkaessa. Silloin oli pakko, sillä kukapa haluaisi elää viittä vuotta vieraassa kaupungissa vailla ystäviä. No, opintojenhan kautta samanhenkisiin ihmisiin olikin mahtavan helppo tutustua ja Jyväskylä-vuosilta sain useamman sydänystävän. Sellaisen, joiden kanssa juttu jatkuu siitä mihin se edellisellä kerralla jäi. Sellaisen, joka on ottanut ja halunnut ystäväksi vilpittömästi siksi, että kokee yhteenkuuluvuutta, samanlaisuutta ja aitoa mielenkiintoa toista kohtaan. Sellaisen, jolle ei yllättäen merkitsekään mitään kouluaikainen keskiarvosi, isäsi ammatti saati mummosi omistaman metsän määrä.


Minun kanssani ei ole helppo ystävystyä. En ole ihminen, joka suinpäin jakaa asiansa tai haluaa kuulla toiselta kaiken. Tarvitsen tarkkailuaikani. Aikaa syventyä askel askeleelta, tunnistaa toisen käyttäytymismallit ja tavat, vakuuttua siitä että toinen on aito ja luotettava. Liian paljon olen saanut nahkaani asioita, sanoja ja tekoja ihmisiltä, jotka ovat viisauksissaan määritelleet minut - tuntematta kuitenkaan minua lainkaan. Näiden jopa julmienkin asioiden vuoksi minulla on kova kuori, tosi kova. Ulkopuolinen ihminen ei saa sitä rikki, ei vaikka sanoisi tai tekisi mitä. Olen oppinut nostamaan kilpeni. Suojan löydän tilanteesta riippuen uhmakkuudesta, kylmyydestä, välttämisestä, suoraan sanomisesta, vähättelystä tai tilanteen päälle nousemisesta. Pahimmillani olen jyrä, jolle kukaan ei voi mitään.


Jyrä en kuitenkaan halua olla, ellei siihen ole viime käden todellista tarvetta. Suurta viisautta olisi osata hymyillä niillekin, ketkä eivät sitä itselle tee. Sitä olen yrittänyt opetella, mutta vielä en osaa sulattaa ja unohtaa kaikkea eteentullutta. Vielä tunnistan ja karsastan ihmisiä, joilla tiedän olevan ketunhäntiä kainalossaan. 

Kilometrien karttuessa olen kuitenkin huomannut, että pikkupitäjän todellisuus ei olekaan koko totuus. Suuresta maailmasta löytyykin vilpittömyyttä, hyvää tahtoa ja rehellisyyttä. Isoissa ympyröissä minä olenkin minä, enkä pelkästään sukuni jatke. Varauksellisuuttani eivät vuodet maailmalla ole vielä kadottaneet, mutta kuortani ne ovat hieman sulattaneet. Olen tullut avoimemmaksi, ehkä puheliaammaksikin, mutta ennen kaikkea itsevarmemmaksi. Kun ennen en suoraan sanottuna edes halunnut uusia ihmisiä elämääni, nykyisin nautin, kun huomaan löytäneeni omanlaista, uutta seuraa. Oikeille ystäville haluan olla äärimmäisen lojaali, luotettava ja vastavuoroinen.

Työelämään astumisen jälkeen on ollut monta suvantovaiheen vuotta, jolloin olen pitänyt yllä entisiä ystävyyssuhteita kuitenkaan uusia hamuamatta. Ei niitä noin vain löydä eikä totuuden nimissä ole aina tehnyt mielikään lähteä pois miehen vierestä kyöhnäämästä. Tänä kesänä ystävyyssuhteissa on kuitenkin tapahtunut jotain mullistavaa, sillä tuntuu, että olen rikastunut valtavasti! Yllättäen eteeni on taas pompsahtanut vanhempia tuttuja, joiden kanssa välit ja jutut ovat syventyneet. Niiden vastapainona on löytynyt myös täysin uusia ystäviä, jotka ovat heti tuntuneet lämpimiltä ja omilta.


Tämä blogimaailma on yksi parhaimmista asioista sosiaalisuuden saralla, joita kohdalleni on sattunut. Tiedän, että siellä ruutujen takana on ihmisiä, ketkä jakavat samoja mielenkiinnonkohteita ja ovat ajatusmaailmaltaan samankaltaisia kuin minä. Odottamassa on monta sydänystävää. 

Teitä ehkä kiinnostaa tieto, että meillä oli eilen Kuopiossa paikallisten bloggaajien kokoontuminen. Vietimme porukalla aivan mahtavan päivän, jonka perusteella tiedän jo nyt saaneeni monta uutta ystävää. Olen aiemmin ihmetellyt eteläisempien bloggaajien postauksia lukiessa, miten he hehkuttavat uusia blogituttujaan ja näiden luokse tehtyjä vierailuja. Ajattelin, että noinko vain voi natsata. Eilisen perusteella tiedän nyt, että kyllä voi!

Tämän postauksen kukat on omistettu teille, Ystävät. Uusille, vanhoille ja tuleville. Virtuaalisille ja liveversioille. Aidoille, ihanille ja vilpittömille. Kiitos teistä. ♥


19 kommenttia:

  1. Voi kun kirjoitit niin hienosti, osuvasti ja koskettavasti.. ♡ Voin samaistua moneen kirjoittamaasi lauseeseen :-) Itse olen avoin uusille ihmissuhteille, ehkä välillä liiankin.. Mutta ikä, ja varsinkin elämänkokemus ovat tuoneet paljon viisautta näissäkin asioissa mikä on hienoa huomata :-) Aikuisena on todellakin vaikeampaa löytää elämäänsä niitä hyviä tyyppejä, mutta ilokseni saanut huomata sen olevan mahdollista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vielä harjoittelen sitä avoimuutta, mutta edistystä on havaittavissa. :D

      Poista
  2. Olipa ihana ja mielenkiintoinen postaus♡ On todellakin mahtava saada omaan elämään näin aikuisenakin uusia ihmisiä, ystäviä:)! Ja se on niiiin totta, että täältä blogimaailmastakin näitä ihanuustyyppejä ja sielunsiskoja todellakin voi löytää♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla niin, että täällä blogimaailman sisustusympyröissä pitää väistämättäkin olla vähän tietyntyyppinen ihminen, jolloin toisen sisustusbloggaajan kanssa kohdatessaan kokee samankaltaisuutta. :)

      Poista
  3. Kipa, oot huippu! <3 -Marika

    VastaaPoista
  4. Ihanasti kirjotettu ♡ Täällä on kaveri-/ystävyyssuhteiden kanssa suvantoaikaa.. Tällä hetkellä mulle riittää siskot ja pari juurikin yliopistosta saatua huippua ystävää.. Enemmälle mulla ei vaan oo aikaa. Toki naamakirjassa jonku verran tulee vaihdettua kavereiden (ja nimenomaan kavereiden) kans kuulumisia. Mun aika kuluu nyt lasten, miehen (perhe-elämän yleensäkin), raksan/kodin, harrastuksen ja tulevan työn kanssa. Tiedän että jossain vaiheessa aletaan olemaan taas enempi yhteydessä/tehdään jotaki yhdessä niiden tyyppien kans jotka on tullu tosi tärkeiksi yläaste ajoilta. Nyt vaan kaikilla nro.1 on perhe. Ehkä nämä blogityypitki on kohta mulle kavereita ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä, miten jossain elämänvaiheessa ei aika vain yksinkertaisesti riitä kaikkeen. :) Mutta niinhän sitä sanotaan, että tosiystävät pysyy rinnalla vaikka välissä olisikin monta kilometriä taikka vuotta!

      Poista
  5. Tätä oli tosi mukava lukea, hieman pintaa syvemmälle vaikka noita asioita muistelen aiemminkin lukeneeni. Minä olen aika sosiaalinen ja tuppaan tekemään uusia ystäviä helpostikin, mutta luottamus ja kaiken jakaminen tulee kyllä myöhemmin ja ajan kanssa. Voin kyllä helposti höpötellä niitä näitä, mutta oikeita asioita en kerrokaan kaikille. Niin monenlaista ihmistä on tullut vastaan ja toivottavasti jokainen on oppinut olemaan hieman varovainen luodessaan uusia suhteita. Blogimaailmassa tuntuu kyllä olevan ihania ihmisiä, niitä joilla on samat kiinnostuksen kohteet ja usein ajatusmaailmakin, On ollut tosi ihana tavata uusia ihmisiä blogien takaa ja todellakin saada niitä ystäviä. Niin ihana kuulla, että teilläkin oli onnistunut päivä ja juttu luisti <3

    Ihanaa tulevaa viikkoa Kipa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minultakin taitaa löytyä erilaisia "moodeja" erilaisiin tilanteisiin. Tunnistan tuon höpöttelijän, sellainen osaan joissakin tilanteissa itsekin olla, vaikkei juttu pintaa syvemmälle menisikään. Luottamuksen rakentumisessa mielestäni tärkeintä on saada ja osoittaa eleitä, tekoja ja sanoja, jotka henkivät turvallista ystävyyssuhdetta. :)

      Joo, meillä oli huippis päivä! Kun vain saisi jostain aikaa niiden kuulumisten päivittelyyn - mulla laahaa postaustahti nyt totaalisesti, vaikka aiheita olisi muillekin jakaa! :D

      Ihanaa viikkoa Laura sinullekin! <3

      Poista
  6. Kiitos kukkasista, uusi ystäväni.

    VastaaPoista
  7. Hienosti kirjoitettu! Kiitos käynnistänne ihanaiset bloggaajat. Olitte kyllä kuin raikas, kesäinen tuulahdus...iloinen puheensorina ja yhteenkuuluvuuden tunne! :) Tervetuloa uudelleen! Ninamarie Sisustus Picasosta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ninamarie! :) Teillä oli kyllä huippista käydä, ja minkä vastaanoton olittekaan meille järjestäneet, wau! Lähipäivinä on tavoitteenani saada purettua kuvia ja sanoja päivästä postauksiksi asti, niin pääsevät lukijatkin kurkkausmatkalle Sisustus Picasoon! ;)

      Poista
  8. Olipa viisaita sanoja, ihana teksti! <3 Aika paljon tunnistin omiakin piirteitä tekstistäsi. Tosin minä olen nopea ystävystymään ja elmässäni on yli 20 ihmistä joita voin ystäväksi kutsua. Siihen vielä virtuaaliset ystävät päälle! Joskus pitäisi tavata koko Suomen sisustus-bloggaajien! Tosin me emme taida mahtua yhteen ravintolaan, mutta ehkä yhteen Helsinkiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Syhi! <3 Minä tulisin varmaan ihan sekoboltsiksi, jos yrittäisin olla hyvä ystävä kymmenien kanssa - en ehtisi jakaantua niin moneen paikkaan tai jakaa kuulumisia niin monen kanssa. :D Mutta voin hyvin kuvitella sinulle, eloisalle tarmopakkaukselle monia ystäviä! <3 Olisi kyllä huippua kuvitella kaikki maan sisustusbloggajat saman katon alle.. Ne olisi hyvät bileet ne!

      Poista
  9. Ihana postaus <3 ja monen monta lausetta olisivat voineet olla myös minun suustani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nino! <3 Meissäkin on varmasti paljon samaa, näin uskoisin. ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...